Baby, I'm in China!

Kiina, oi Kiina. 

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin kontrolloitua. Netin hitaus ja sivujen blokkaus on tuottanut tuskaa moneenkin otteeseen. Asiat hankaloituu, kuten lentolippujen ostaminen tai hostellin tai junalippujen varaaminen tai yhteydenpito Suomeen. Siis niinkun kaikki, mitä internetiltä tarvitsen. Noh, asiat on kuitenkin hoituneet, muutamilla puheluilla Suomeen tai hostellihenkilökunnan avulla. 

Kiinalaiset sylkee kadulle, vessaan, junaan, matolle, minnevain! Lapset ei käytä vaippoja, vaan reikähousuja. Pissitään sit sinne, missä sattuu pissittämään, esimerkiksi käsienpesuhuoneen lattialle, bussipysäkille, jalkakäytävälle, temppelin eteen - mahdollisuuksia on monia. Tupakkaa saa myös polttaa vaikka vessassa tai tupakointikieltolätkän alla.

Myös kovat äänet on kivoja, voi huutaa, että erottuu massasta ja autolla/pyörällä/mopolla/bussilla voi töötätä vaikka kivoja rytmejä, että kaikki väistää tai huomaa sinut, plus kaks suomalaista hyppää ilmaan. Myös sirkat tms. on äänekkäitä, ihan kun joku sirkkelöisi lähellä. 

Laumat, niitä kiinalaiset muodostavat usein. On aina niin jännittävää katsella liikenteen sujumista, kun liikkeellä on satoja mopoja, joissa matkustaa koko kolmihenkinen perhe (lapsi seisoo välissä, jos on niin vanha) ja busseja ja henkilöautoja. Myös turistikohteiden ihmislaumat on jäätäviä.. No kaikki kaupungit käsittää jo Suomen verran populaa tai enemmän, niin kyllähän niitä ihmisiä sitten neliömetrillekin useampi riittää.

Kiinalaiset on häikälemättömiä, monessa suhteessa. Löysin Maon mausoleumin jonossa 100 yania (12e), ja sanoin "money!" Siihen meidän seurassa ollut opiskeljapoika kysyi, onko se minun ja että hänen on parasta ottaa se ja viedä turvamiehille. Raha sujahti nopeasti herran omaan taskuun, eikä  viranomaisille ikinä tietään löytänyt. Myös jonoissa täytyy olla röyhkeä, niin vessa- kuin lippujonoissa, muuten jää junasta. 

Ei Kiinan kulttuuria ymmärtänyt aiemmin, kuin vasta paikan päällä. En ehkä haluaisi tälle kansalle antaa enempää valtaa tai työntää kaikkea tuotantoa kiinalaisten pikku kätösiin - saattaa käydä rumasti. 

Mutta ruoka, oi että se on hyvää ja halpaa! Syöty ollaan noin 6eurolla, välillä halvemmallakin. Kiinalainen keittiö on monipuolinen ja minäkin saan syödä hyvin ja jopa valita. 

Hyvin ollaan pärjätty vaikkei kiinaa osatakaan, kun kiinaa puhuu oikein lujaa, myös suomalainen ymmärtää. Kädet ja eleet on hyvä apu. Xianissa ja Guillinissa kivasti kyllä enkkuakin puhutaan. 

Hillittömän hienoja juttuja ollaan nähty, esim. terrakotta armeija ja riisinviljelyterassit huisin korkeella, pieniä kyliä, voimamummoja, puistotanssijoita ja mestarikokkeja.. Kiinan muuri jäi välistä, kun pekingin ankka pyöräytti vatsamme ympäri. Onpahan syy tulla toisen kerran..

Hauskaa on ollut, junamatkat kestää aina ihan tuhottoman kauan(n.24h), mutta meistä se on ollut vaan hauskaa! Saa ainakin lepäillä ja syödä nuudelii. Xianista Guilliniin saatiin kieliongelmien vuoksi 'hard sleeper'- paikat, ja se olikin vähän sikaosasto, mutta puolet halvempi! Kolme sänkyä päällekäin, kaks riviä hytissään, mutta hyttien välillä ei ollut ovia. Eli noin 60 hlöä samassa tilassa, vauvasta vaariin. Tykättiin niin kovin, että otettiin samat pedit myös perjantaille Shanghaihin, vain 22h ja 40e. Reikä-lattiassa-vessa on haasteellinen junassa. Kiinalaiset on taitavia!

Huomenna lähdetään jokiristeilylle Li-joelle. Ehkä polkupyörillekin uskaltaudutaan, tuo liikenne jännittää vähän. Hei tiesittekö, että kiinassa kuolee 600hlöä liikenneonnettomuuksissa joka päivä? No, onhan noita. 

Välillä on ollu jo kiinaähky, minun on varsinkin ollut vaikeaa välillä jaksaa olla niin kaukana kotoa. Lauri on osannut sujuvasti tukea ja hidastaa matkantekoa. Päivä kerrallaan, muisto kerrallaan. Vaikein aika odottaa Outokummussa.

Nyt ei oo enää puoliakaan jäljellä, bukattiin uudet lennot, tullaan Suomeen finskin koneella jo 22.7. 

Mutta ennen sitä vielä Shanghai ja koko Japani!

P.s Lauri tilas taas jotain suolenmutkaa, NAM! Huomaa huolestunut otsaryppy. 

Tää oli riisiterassi, ihan ok. 

Meistä on muuten nyt yhteisiä kuviakin - kiinalaisten muistikorteilla. Jos rahat loppuu, aletaan pyytämään maksua meidän kuvaamisesta. Tai Lauri voi laittaa mut häkkiin ja näyttää pääsymaksua vastaan ihkaoikean länsimaalaisen!!

Pekinki

16.6

Mongolian reissu on paattynyt. Suosittelen kylla sita maata lampimasti kaikille, joihin vahaankaan kolahtaa luonto tahi retkeily. Loputtomasti upeita paikkoja, edullista ja Ulan Bator oli siisti paikka. Ruoka oli hyvaa ja sita oli paljon. Itse lahdimme Guethousen jarjestamalle reissulle Treljanin luonnonpuistoon 3 paivaksi jurttaan nukkumaan ja seikkailemaan. Hintaa reissulle tuli n. 60e nena johon kuului ruoat, matkat ja ratsastelu. Puistossa ratsastettiin hepoilla. Se oli miehekasta.

 

Mongolian karusta luonnosta matkaa sitten jatkettiin kohti Kiinaa. Junalla taas, millas muullakaan. Hyttiimme sattui lievasti ylipainoinen nainen ja hanen tyttarensa. Vanhemmalla rouvalla oli ilmeisesti Artyvan Suolen Oireyhtyma tai jotain muuta, silla hyttimme oli taynna hermokaasua 30h putkeen. Ei muuten naarattanu. Ikkunasta naki Mongolian karuimman osan, Gobin aavikon. Siella ei edes jurttia nahnyt.

 

Eilen tultiin Pekingiin kahden maissa. Taalla on muuten aika paljon porukkaa... Ilmassa leijuu paksu ja sankka verho, jonka lapi ei edes aurinko nay. Hotellia etsittiin 3h, taksikaan ei osannut auttaa. Hotelli kuitenkin loytyi eraan taiwanilaisen miehen avulla. Ilmeni etta paikan osoite ja puhelinnumero oli vaara, mutta paikka jotakuinkin oikean osoitteen lahella. Paikka sitten loytyi pienten kujien keskelta. Illalla kaytiin katsomassa Maoa. Siellahan se mies tuijotti. Sattumalta samaan aikaan suoritettiin teatraalinen lipunlasku sotilaiden toimesta. Ukot marssivat muodossa Kielletyn Kaupunkin porteista Taivaallisen rauhan aukiolle ja laskivat lipun.Tama koko setti suortitetaan joka aamu ja ilta. Karua.

 

Aamulla kaytiin syomassa hyvaa ruokaa ja tultiin paikalliseen nettikahvilaan. Blogin kirjottaminen ei onnistu eika facebookissa kaynti. Myos Youtube on kiellettyjen sivujen listalla. Ei tuu pahoja vaikutteita! :)

 

t. Lauri ja Roosa

Kiinan englanti on yksi parhaista anneista! 

Varokaa! Lest suddeness happens!

Maailman pelastaja Mao ja Lauri.

Roosa ja heppa Mongoliassa

Ulan Bator!

Matka Venajan lapi meni nopeasti, ihan tosi nopeasti. En ehtinyt lukea kuin yhden kirjan, vaikka olin varautunut neljalla. Aah, mista aloittaisin, monta paivaa mennyt.

Kouvolasta kun lahdettiin, meilla oli meksikolainen hyttikaveri ja venalainen mieshenkilokin liittyi joukkoomme Venajan puolelta. Rajan ylityksessa meni jonkin aikaa, mutta saatiin ihan kelpo unet junan tasaisessa sykkeessa. Vaunussa oli siis neljan hengen hytteja 9, plus hyttiemannalle oma. Toisessa paassa oli vessa ja toisessa samovaari.
Aamulla oltiin jo ennen seitsemaa Moskovan aikaa perilla, ja jatettiin reput remontin sekaiselle asemalle, oli oikeastaan melko haastavaa loytaa luggageroom, kun kaikki kyltit puhui vain venajaa. Sitten suunnistettiin kaupungille ja nahtiin Punainen tori ja Leninin Mausoleumi ja paljon kirkkoja ja hienonhieno ostoskeskus. Paiva oli lammin ja otin kolmet paivaunet puistoissa. Ja liputkin saatiin aika helposti, kartta oli pateva ja ystavallinen jonotuskaveri vei meidat oikealle tiskille ja saatiin kassaneidiltakin ystavallista palvelua kelpoenglanniksi. Moskovasta tykkasimme, ei ole muuta huonoa sanottavaa kuin hintataso. Kivaa oli siis kuitenkin jatkaa matkaa.

Vasyneita paivan kavelyista oltiin, kun klo 21 jalkeen junalle selvittiin. Juna olikin kiinalainen, ja jokaisessa vanussa siis kaksi kiinalaisherraa vaununvartijoina. Nukahdettiin kuin tukit ja herattiin aamulla jatkamaan makoilua. Meidan hytissa oli mukava hollantilainen pariskunta; mies oli toissa Pekingissa ollut jo melkein 4 vuotta ja nyt lomailivat sitten Venajan halki Pekingiin. Saatiin hyvia kiina-vinkkeja ja kieliopetusta heilta. He jaivat junasta pois Irkutskissa, Baikal-jarvella, perjantai-iltana myohaan, joten saatiin olla Laurin kanssa kaksilleen yks paiva ja yo. Tultiin tanaan 6.30 Ulan Batoriin.
Suurinta huvia oli aina pysakilla (15-60minsaa aikaa) kayda ostamassa pirotskii: venalaismummojen myymia taikinamottosia. Joskus sisalla oli kaalia, joskus lihaa tai nakki. Makeita versioitakin oli. Kalaakin sai, tai jopa keitettyja perunoita. Myos sellainen etikkakurkku ostettiin. Ja vetta ja nuudelikuppeja.
Nuudeleita tulikin syotya, ja kuppikeittoja! Tandoorikana paljastui omaksi suosikikseni ja tonnikaloista curry. Nam. Hirveen kivasti syotiin kaikki evaat pois. Mulla oli jotain muksu-riisipuuroa joka vaan sekotettiin veteen ja Laurilla pikakahvia. Hedelmia sitten valipalaksi ja suklaata. Ravintolavaunussa ei kayty, kun kuultiin niin huonoa siita. Kallista ja pienet annokset, pitka odotusaika. Nuudelit valmistui nimittain vain kolmessa minuutissa!

Olin vahan pettynyt, miten helposti jaksoin maata ja istua junassa. Olin odottanut, etta homma alkaa kayda tylsaksi, mutta ei edes tosiaan ehitty kun pari ristikkoa tayttaa ja kirjat lukea. Juna senkun puksutti eteenpain, vaikka me nukuttiin tai syotiin tai luettiin. Maisemat oli aika samanlaisia, rottelokylia ja sitten ihan yhtakkia miljoonakaupunki. Eli siis suurempi rottelokyla. Niita vaan tupsahteli pitkin matkaa..Ural-vuoret oli aika pienet, vaan 500m merenpinnasta. Baikal-jarvi, se oli kaunis ja Mongolia niin karu..
Meilla oli molemmissa junissa ylasangyt, ja huomattiin, etta meidan hytti oli ainut taysi, joten jos haluaa kahdenkeskista aikaa, kannattaa buukata alapedit. Harvoin ilmeisesti loytyy meita ylasangyn kaipaajia.. Koko vaunu oli taynna turisteja, paikallisia ei juuri nahty kuin ikkunasta.
Ja se suihkuttomuus, ihan hirmu kevyesti sekin meni. Vaikka ihan kiva oli taalla kayda aamulla suihkussa seitseman paivan jalkeen.. Junan vessa oli aika perus, kaikki tippui suoraan raiteille ja paperirullan nain kaksi kertaa. Vessasta tuli vaan kylmaa vetta ja lattiassa oli reika. Oli ihan partioleiriolosuhteet, astianpesu vanhalla hammasharjalla ja kylmalla vedella, vessassa kaydessa puhalsi tuuli kuin ulkovessassa. Ja tukka oli likainen.

Nyt siis taalla Mongoliassa. Hostelli on very nice, ja ne haki meidat asemalta. Osaavat hirveen kivasti enkkua joka paikassa, tosin kuin Venajalla. Muutenkin kaupunki on ihan hassu. Neuvostohenkisia taloja, lasisia pilvenpiirtajia ja temppeleita sikin sokin. Viiden kaistan tienylityskin tapahtuu ihan tuurilla, pitaa vaan uskaltaa menna.. Niin ja lapset osottelee mua ja tuijottaa. Eras perhe halusi ottaa kuvan meista ja lapsistan Tsingis Khaanin patsaan edessa. Ja kaksi tyttoa halusi kysya meilta mita tapahtuu, kun kuolee, minne aave menee. "We are the children of the mother- and fathergod. And we just want to tell you about it.." Ne oli ehka Jehovan todistajia tms, oli pikku kielimuuri.Mutta ne sanoi, etta netista loytyy lisaa tietoa.

Huomenna telttailemaan ja ratsastamaan kahdeksi paivaksi, siis radiohiljaisuus taas hetkeksi. Puhelin kylla nyt mukana ja ladattukin on. Terkkuja.

Noodels!

Lähtö

Nonni! Nymmyö sit lähetää!

Muutama tunti junan lähtöön. Matka alkaa Kouvolasta kahdeksan maissa ja juna puksuttelee Moskovaan (Mockba). Tiistaina matka jatkuu kohti Ulan Batoria, Mongoliaa. Matkaa kertyy tälle linjalle 6656km. 6 yötä ja 7 päivää junassa. Huh!

Näin jälkikäteen ajateltunta viisumien hankintaan olisi kannattanut varata enemmän aikaa. Kaikkia ei voi hakea samaan aikaan, vaan hakemuksen kanssa konsulaattiin tulee toimittaa passi. Aikaa olisi kannattanut varata enemmän kuin kuukausi.

Viimehetken ostoksetkin on tehty. Nuudeleita, purkkilihapyöryköitä varsin herkullisessa kastikkeessa, riippulukot rinkoille, ruokailuvälineet junaan, pari kirjaa ja muuta.

Nyt alkaa jännittää....!

Hi!

t. Late ja Toosa


--- - -- - - - -- - - - - --

Lippu Kouvolasta Moskovaan maksoi 80e ja Moskova Ulan Bator 240e. Kouv-Mosk lipun sai ostettua juna-asemalta(80e), mutta Mosk-UB (240e) täytyy ostaa sitten Moskovasta. Varauksen pystyi tekemään Helsingin rautatieasemalla 40e lisähintaan((20e/nenä). Itseostettuna ja hankittuna "säästöä" tuli kuitenkin melkoisesti. Esim. Lähialuematkojen kautta kyseiset liput maksaisi  106e + 400-550e.