Kohti kotia.

Viimeistä viedään! Aamulla lähdetään ennen seitsemää kohti Nagoyan lentokenttää. Hui, viimeinen päivä tuli kuitenkin yllättäen, nopeasti - se tuntui aina olevan niin kaukana, jossain tulevaisuudessa. On sitä kuitenkin odotettukin, arkiset asiat alkaa reissatessa taas tuntua tärkeiltä - puhdas pyyhe, suunnistaminen ilman karttaa tai kun aamulla silmät avatessaan tunnistaa huoneen. Vielä ei osaa edes kuvitella kuulevansa suomea ympärillään tai sulautuvansa massaan tai pystyvä soittamaan läheisille milloin vain, mistä vain, kertoakseen mitä vain. 

Meidän viimeinen majapaikka oli siis sohvasurffaus Nagoyassa 60v-pariskunnan ja heidän 22v-tyttären luona. Aivan mahtava perhe! Niin vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Ovat tehneet meille ruokaa ja ottaneet minun ruokavaliosta tosipaljon selvää (tiedän nyt hyvin monta japanin kansallisruokaa, mitä voin syödä, ja monia oon tässä perheessä maistanutkin!) ja auttaneet turistijutuissa (nähtiin muuten ihkaoikeita sumopainijoita) ja antoivat vielä ihan kamalasti tuliaisia mukaan. Kokattiin tänään heille Suomiruokaa, lihapullat ja muussii ja tietenkin korvapuusteja. Perhe on vähän skandinaavi-intoilijoita; nukutaan marimekon lakanoissa ja syödään aamupalaa Arabian astioista, kahvi muumimukista. Kånkenin reppu löytyy, seinällä on Victorian ja Danielin kuva ja ruokapöydän tuolit on tanskalaista designiä.

Juu ja Shirahama oli niinkiva, että saatiin kivat rusketusrajat (lue: punasia kuin ravut) ja merenelävät (sushi) mielettömän hyvää. Ihmiset oli iloisia ja anteliaita, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Buddha guest house oli mahtava mesta, oikein japanilaistyylinen paikka futoneilla ja vihreällä teellä varustettuna. Hiljaista oli, vain eräs ranskalainen herra samaanaikaan sattui majoittumaan. 

Hurjan kiva lopetus tälle reissulle, Japani on kiva ja turvallinen ja monipuolinen maa. Sushia jää ikävä, ja ankeriasta. Ehkä palaamme tänne joku päivä..

Gion Matsuri

Juhlat on nyt juhlittu ja on aika pikku rantalomalle! Lähdetään aamulla Kansai- regionin eteläpäähän, merenrannalle kaupunkiin nimeltä Shirahama. Paikka on merenrantasijaintinsa lisäksi kuuluisa Onseneistaan (kuumista kylvyistä) ja monet viettävätkin kesälomansa siellä. Meri täyttyy uijista heinäkuun loppupuolella, jolloin merivesi on kuulemma tarpeeksi lämmintä ja milloin japanilaisten kesälomakin alkaa. Toivottavasti japanilaiset ovat tarkkoja tästä ja saadaan ottaa aurinkoa hieman väljemmin. 

Kyoto oli Japanin pääkaupunki ennen Tokiota, joten sitä kehutaan kulttuurin kehdoksi. Paikassa on 18 temppeliä, pyhättöä ja linna, jotka kuuluvat UNESCOn kohteisiin + tietysti monta muuta temppeliä, jotka eivät kuulu. 

Ei kuitenkaan keskitytty nyt temppeleihin, vaan juhlatunnelmaan, joka valtasi koko kaupungin. Kaduille oli tuotu noin 20metrisiä vaunuja, joissa oli miehiä ja poikia soittamassa yksinkertaista musiikkia: ching, ching, chicki ching.. Sama biisi soi myös kaikissa kaupoissa ja kaduilla. Kadut oli täynnä, silleen japanilaisittain täynnä ihmisiä ja pääkatu suljettiin autoilta. Monet oli pukeutuneet kimonoihin, myös miehet ja koirat. Kaduilta sai kaljaa, sangriaa ja erinäisiä herkkuja. Hieno tunnelma ja paljon valoja, oli näkemisen arvoinen. Eniten kyllä turisteja kuin missään meidän matkakohteessa. 

Hauska sattuma oli viimeisenä aamuna, kun juhla huipentui vaunujen siirtämiseen keskustan ympäri. Oltiin tapamme mukaan just yhdeksältä paikan päällä ja ei tietenkään saatu kovin hyviä paikkoja ihailla tätä vaunukulkuetta. Tunti kuikittiin väkijoukon yli (yllättävän hyvin minäkin näin lyhyiden japskien yli kylläkin) kun eräs herra rupesi meille kertomaan japaniksi muutamilla englannin sanoilla höystäen, että kulkue siirtyy ja hyviä pongauspaikkoja oli kaksi lisää ja että nyt kannattaa siirtyä niihin. Hän antoi meille kartan ja kuvat jokaisesta vaunusta ja sanoi let's go? Ja mehän mentiin. Liikennevaloissa myös eräs taiwanilainen tyttö liittyi joukkoomme ja herra marssitti meitä läpi kaupungin höpöttäen juhlan historiasta ja kyotolaisista erikoisuuksista. Markkinoilta hän osti meille kalaa maisteltavaksi. Jos hän ei tullut ymmärrettyksi, tuli apuun digitaalinen sanakirja ja matka jatkui taas. Lopulta päästiin kulmaan, jossa vaunut käännettiin bambukeppien avulla. Tämä rituaali toistettiin kolmessa kulmassa kolmellekymmenelleyhdelle vaunulle. Helpomminkinolis voinut homman suorittaa, jos multa kysytään..

Käytiin Masan kanssa muuten siellä oluttehtaalla, ilmasta juomistakin tarjoiltiin! Masa on kertoillut meille paljon kaikkia jänskiä juttuja ja eilen hän opetti meitä syömään sukiyakia. Se olikin vähän erikoista: meidän pöydän keskellä oli kuuma pannu, jossa oli sakea, sokeria ja soijakastiketta ja vettä. Sitten ohueksi leikattua possua ja kasviksia ja sieniä ja tofua paistettiin siinä ja jokainen sai napata haluamiaan herkkuja omalle lautaselle, jossa ne dipattiin raakaan kananmunaan ja sitten suuhun. Oli hyvää, vaikka vähän erikoista. Lopuksi saatiin vielä all-u-can-eat- jäätelöä, ei siis mikään huono diili. 

Japanilainen herkuttelu on muuten jännittävää! Kaikki jälkiruuat koostuvat sokerista tietenkin ja agaragarista sekä punaisista pavuista, soijapavuista, perunasta, riisistä ja vihreästä teestä. Voi olla vain yhtä (punainenpapujäätelö) tai yhdistelmä noista kaikista (riisihyytelö, punainenpapukastike, vihreätee ja soijapapujauhe päälle). Voi että, melkein mansikkakakkua tulee ikävä. On tänne kyllä jalkautunut pehmistä ja muutamia jäätelöitä sekä ranskalaisia leipomoita, mutta monesti vihreä tee  tai paputahna löytyy yllätyksenä niistäkin. 

Kävästiin Kiotossa magnamuseossa, joka on varmasti jokaiselle magnaa lukeneelle käymisen arvoinen! Kuinka magnaa tehdään tai milloin ensimmäiset kirjat on julkaistu kävi selväksi. Myös satutunti kuului hintaan ja paikan 300 000 kirjaa oli luettavissa, enimmistö japaniksi tosin. Suomalaisiakin magnoja tavattiin. Katseltavaa riitti helposti myös noviisille, ihastuin balettimagnan kuviin ja tekijöihin.

Kauheesti ollaan kävelty ympäriämpäri kaupunkeja, joten nyt löhöilyä rannalla ja onseneissa. Sit mennäänkin vielä Nagoyaan sohvasurffaamaan viikonlopuksi.

Ja koska emme pääse osallistumaan mihinkään lauantain kivuuksiin, niin onnea Aki, onnea Tiina&Simo ja kohta nimellinen vauva (heti sähköpostia ristiäisistä sitten) ja onnea Malisen pariskunta! Harmi kun ei olla juhlimassa, mutta olette ajatuksissamme. 

A vagon in Gion Matsuri. 

Kimono a la Marimekko.

4 päivää, ääks!

Toosa

Juappani

Nonni, makkaraperunat! 

Japanin matka hyvässä vauhissa. Reilu viikko vielä näillä saarilla ja sitten takas Suomeen. On ollut mukavaa, mutta on se kiva palata kotiin.

Osakasta lähettiin sitten Tokioon. Itse olen siellä ennen käynytkin, mutta ei kyllästyttänyt hetkeäkään.

Eka päivä pyörittiin ja ihmeteltiin menoa. Japanilaiset on kyllä erikoisia, ainakin erilaisia kun naapurit lännessä. Hostelli oli täynnä jenkkejä ja brittejä ja pohjoismaalaisia(tosin ei muita suomalaisia) Joka seinälle oli liimailtu lappuja, jossa muistutettiin talon eri säännöistä ja varoiteltiin, että liiasta melusta naapurit soittaa poliisit. Tällä kertaa kuitenkaan niin ei käynyt, mikä oli kyllä ihme. Hostellin muut asukkaat nimittäin tuntuivat nousevan arkuistaan vasta klo 23 ja äänen taso oli korkea. (OH My GOD THAT'S AMAZING!!!!) 

Toisena päivänä tulin sairaaksi ja jäin lepäämään, kun Roosa viiletteli lähi kaupunginosaa ja bongasi mm. Muumiravintolan! Siellä myytiin namimunkkeja, ruisleipää, mustikka-kahvia, muumimukeja ja muutakin. Ja ihmiset jonotti syömään. Ihmeellistä.

Ja sitten mentiin huvipuistoon, joka oli täysin tyhjä. Laitteet oli hyviä, mutta niitä oli vähän.  Space Shot väärinpäin oli ehdoton suosikki. Vaunu nousi ylös torniin ja päästettiin vapaapudotuksella melkein alas asti. Huh!

Eilen käytiin Ginzassa ja kalamarkkinoilla. Ne olikin melkoiset markkinat! Kirja osasi kertoa, että markkinoiden vuotuinen liikevaihto on 5,5miljardia dollaria. Kaikkea mitä merestä nousee oli myynnissä. Rapuja, simpukoita, lukemattomia eri kaloja, möllejä jne. (Antti: Ei ollut kuitenkaan Taimenta) Paikka kuulemma muutetaan tulevaisuudessa jonnekin muualle, mutta ihmiset vastustavat.

Tänään sitten palattiin takaisin Osakaan ja käydään sieltä käsin Kyotossa seuraavat 3 päivää. Siellä järjestetään Japanin suurimmat kekkerit 15-17.7 ja sitä käydään vähän zoomailemassa. 

Muumiravintola. Seinällä luki suomeksi: Kaikki hauska on hyväksi vatsalle. Totta!

Ripu-Rapua ei kiinnosta mikään.

Roosalla meni hommat vähän hupsuttelun puolelle.

Terkkuja! 

Late 

It is a very hot and humid in here.

Nonniin, nyt ollaan Japanissa! Lämpöä riittää ja ruoka maistuu.

Laivamatka Shanghaista oli leppoisa, oltiin neljän hengen hytissä Andrewin (kanadalainen kokki, joka oli työskennellyt 3 vuotta Shanghaissa) ja Denniksen (moldovalainen bisnesmies, joka oli opiskellut ja pyörittänyt moskovalaista sukubisnestään Etelä-Kiinassa) kanssa. Laivalla oli melko vähän populaa, ehkä 40, joten nautittiin rauhasta ja hiljaisuudesta. Aamupala kuului hintaan ja teetä sai nauttia mielin määrin. Ravintolankin hintataso oli alhainen ja syötiin itsemme varsin kylläisiksi lopuilla kiinan yaneilla. Laiva oli aika pieni, ei mitään verrattuna Tukholmanristeilyn viihdykkeisiin, mutta siellä oli japanilainen kylpy, onsen. Ai että, olipa mukavaa lillua kuumassa vedessä ja nauttia merinäköalasta. 

Andrewin hostelli oli meidän hostellin vieressä, joten mentiin samaa matkaa ja vietettiin sitten iltaakin hänen kanssaan Osakan Dotomborissa pyörien. Liikennevaloissa meihin törmäsi Andy kanadasta, ja jatkoimme matkaa nelisin. Maisteltiin currya ja takoyakia (Osakan erikoisuus, mustekalaa taikinapallon sisällä) ja olutta. Paljon oli neonvaloja ja nähtiin myös super exciting amusement world..

Seuraavana päivänä nähtiin Masa, Laurin kirjekaveri Narasta. Hän vuokrasi meille asuntoa pariksi yöksi Osakasta, mikä oli tosi kiva. Käytiin syömässä hänen kanssaan sushia (namnam) sellasessa hyvin jännittävässä paikassa, missä sushit pyörii ympyrää ja lautasten määrän perusteella laskutetaan ja hän hieman näytti Osakaa meille. Masa muistuttelee aika ajoin, että it is a very hot and humid in here, you must take care of your health. Japanilaiset vielä odottaa, että kesä alkaisi, nyt on vasta 34 astetta lämpöä.

Mitäs muuta.. No Lauri sai yks päivä ohi kulkeneelta mummolta muovipussin syliin, mummo hoki vain "takoyaki, takoyaki" mihin Lauri sitten hetken taivuttelun jälkeen vastasi myötävästi "arigato!" ja sai siis taas syödäkseen mustekalapalloja. 

Masa eilen kuljetteli meitä koko päivän Narassa, käytti vapaapäivänsä kokonaan ja tarjoutui vielä lähtemään ensi viikolla oluttehtaallekin oppaaksi. Paljon kyseltiin ja Masa kertoi mielellään japanilaisesta kulttuurista ja tavoista. 

Ollaan siis tosi mielissämme tästä kaikesta ympärillämme; kohteliaasta käytöksestä, ystävällisyydestä, hiljaisuudesta, hymyistä, kultaisesta asiakaspalvelusta ja vieraanvaraisuudesta. Kaikki toimii, paitsi meidän puhelimet. 

Käytiin muuten Spa worldissa, oli huippua! Liukumäkiä, altaita, jätskiautomaatteja, kuumia kylpyjä, hunaja- ja yrttikylpyjä, suolasaunaa ja höryistä ja jopa suomalainen sauna+kylmäallas. Japanilaiset osaa ottaa arkeen pientä luksusta, kylpylässäkin oli hammasharjat, partahöylät, shamppoot, rasvat, hiusten hoitoaineet, kynsileikkurit jne. tarjolla ja pyyhkeitä ja kylpylävaatteita joka nurkalla.  Kokemuksena hieman erilainen kuin Serena. Niin puhdastakin vielä, vaikka käyttöastekin hieman suurempi kuin suomessa. Ja jos suomalainen on ok alastomuuden kanssa niin näkisittepä japskit; voi vaikka tilata ruokaa ja syödä, samalla kun ottaa jalkakylvyn. 

Juu-u, linna on nähty, tv-torni, temppeleitä, peura, buddha-patsas ja shinkansen-juna. Nyt Hiroshima (Laurille kertausta) ja huomenna Tokioon päin!

Shanghaista Osakaan

Kiinan viimeinen pysäkki oli siis Shanghai, jossa viihdyimme oikein hyvin. Hostelli löytyi helposti ja osottautui kivaksi paikaksi. Henkilökunnan tietämys paikkakunnan tarjonnasta oli semi-heikkoa; "Where can we buy the tickets to the Shanghai Circus World? -What is Shanghai Circus? I don't know. Maybe ask my collegue?" Paikka oli kuitenkin Shanghain suurin sirkus, mainoksia joka puolella ja sille oli ristitty oma metropysäkkikin. Ruoka oli jälleen kerran todella hyvää ja Shanghai on todella kaupunkina tosi hieno! (Shanghaissa muuten rakennettiin 200km metroa alle 10 vuodessa.

Fiilikset Kiinasta on aika hämmentävät. Ihmiset teki aikamoisen vaikutuksen - ei kuitenkaan ehkä hyvässä mielessä. Käytöstapoja ei tunneta, oman edun tavoittelu on silmiinpistävää että meinaa puhjeta, ei mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan(vanhukset, vammaiset, köyhät... Kaikki vaan kyykkyyn ja räkä niskaan) saati sitten yhteiskuntaa kohtaan. Jos jokin on kielletty, on varmaa että kiinalainen silti tekee sen. 

Pelottavinta tässä kaikessa on se, että tuosta valtiosta on nousemassa maailman suurin valta. Ja jos kiinalaiset alkaa sanelemaan ehtoja, on muut pulassa.

Monta kertaa meitäkin yritettiin huijata ja niistää kaikki rahat mitä on. Turistit on kiinalaisten silmissä vain riistaa. (Perustemppu: Kiva muka-turisti-pariskunta jostain päin Aasiaa pyytää ottamaan heistä kuvan hyvällä englannilla. Tottakai autetaan. Pariskunta alkaa juttelemaan mukavia ja lopulta kertoo heidän mahtavasta löydöstään, joka on teefestivaali/taidenäyttely, jossa on ilmainen sisäänpääsy! Sitten kun sinne pääsee(tästä eteenpäin muitten kertomaa) sanotaan että osallistuminen tähän maksoi 100-1000e. Menin varottamaan yhtä vanhempaa pariskuntaa tästä kun olivat menossa lankaan. Tuli kuumat oltavat hetkeksi kun kiinalainen otti pultit kun vein hänen riistansa. Onneksi oli nopeat jalat!)

Hämmentävää tästä kaikesta tekee se kulttuurin ja maan toinen puoli. Upeat maisemat, sikahyvä ruoka, erikoinen historia. En voi väittää, ettei viihdytty Kiinassa. Kyllä viihdyttiin ja oli todella mukavaa, mutta laittoi kyllä ajattelemaan aika paljon. Kannatti ehdottomasti käydä ja voisin lähteä uudestaan, jäi se Kiinan muurikin näkemättä! :)

Toosakin jätti Shanghain taakseen!

Laivalla Shanghaista Osakaan henkilökunta mittasi kaikilta kuumeen ennen laivaan nousua. Tässä todiste, että  lämpötilasi oli alle 37!

Seuraavaksi sitten Japani! 

Juuu!

Late

Heihei Guillin..

Kiinan kaunein kaupunki, Guillin, on nyt kuta kuinkin koluttu. Ollaan nautittu tästä luonnon kauneudesta kuutisen päivää, mikä oli oikein hyvä paussi suurkaupunkien kahlaamiseen. 

Meidän Lonely Planet-kirja on vuodelta 2009, ja sen tieto on vanhaa. Monet kohteet on neljässä vuodessa jopa tuplanneet hintansa, esim. Puistosisäänpääsy ennen 5e, nyt 10e. Oltais haluttu mennä vaeltamaan Li-joelle, Lonarin mukaan se olis maksanu jotain maks. 10e matkoineen. Mutta kiinalaiset ovat huomanneet, että siitä voi pyytää rahaa enemminkin. Voi pyytää ison pääsymaksun reitille. Vaellusreitillä pitää myös ylittää joki muutaman kerran bambulautalla ja nyt voi pyytää jokaisesta ylityksestä kymmeniä euroja, tingittynä. Onneksi luettiin keskustelupalstoilta tuoreampaa infoa, ennenkun jouduttiin turistiansaan. Otettiin valmis kiertomatka, joka tässä tapauksessa tuli hurjan paljon halvemmaksi.

Li-joki oli oikein kaunis, otin sieltä melkein sata kuvaa.. Myös windows 7:n taustakuva on siellä otettu, nyt mulla on oma, jes.  Päästiin bambulautalle romanttisesti kahdestaan ja saatiin syöttää vesipuhvelille heinää. Hieno kalastusmetodikin nähtiin, joku mies oli kouluttanut sellasia sukeltajalintuja, jotka kävi hakemassa kalan ja toi sen sille miehelle.

Meillä on käyny hyvä tuuri hostellien kanssa, oikein siistejä ja mukavia on olleet. Ilmastointi ja pyyhkeetkin kaikissa. Pekingissä tosin kommunikoitiin google translatorin kanssa :) ollaan päästy höpöttelemään muiden reissaajien kanssa ja dimsumejakin leivottiin koko hostelliporukan voimin. Tutustuttiin mm. Ruotsalaiseen opettajaan, Pelleen, jonka kanssa ja muutaman muun käytiin syömässä hot pottia. Se oli herkkua! Opittiin myös, että kiinalaiset oluet tehdään riisistä - miten täydellinen ruokakulttuuri minulle. 

Ja kuinka mukavaa onkaan viettää aikaa skandinaavien kesken, hiljaisuus on sallittua. 

Vähän sateista on ollut nyt pari päivää, mikä tarkottaa meille vaan helpotusta kuumuuteen. Pekingissä ja Xianissa pakokaasusumu peitti auringon lähes joka päivä. Ja hengittäminen sattui, kurkku meni kipeäksi. Tällä Guillinissa ilma on kirkkaampaa, mutta kosteampaa. 

Nyt hypätään siis junaan 22 tunniksi ja huomenna meille avautuu näkymät Shanghaihin!

Siinä hotpot tulisella ja eitulisella kastikkeela. Kaikkea sit vaan keitellään siellä, vaikka kanan aivoja tai sammakon reisiä. 

Kun bambulautalla Li-joella seilattiin..

-Toosa

Baby, I'm in China!

Kiina, oi Kiina. 

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin kontrolloitua. Netin hitaus ja sivujen blokkaus on tuottanut tuskaa moneenkin otteeseen. Asiat hankaloituu, kuten lentolippujen ostaminen tai hostellin tai junalippujen varaaminen tai yhteydenpito Suomeen. Siis niinkun kaikki, mitä internetiltä tarvitsen. Noh, asiat on kuitenkin hoituneet, muutamilla puheluilla Suomeen tai hostellihenkilökunnan avulla. 

Kiinalaiset sylkee kadulle, vessaan, junaan, matolle, minnevain! Lapset ei käytä vaippoja, vaan reikähousuja. Pissitään sit sinne, missä sattuu pissittämään, esimerkiksi käsienpesuhuoneen lattialle, bussipysäkille, jalkakäytävälle, temppelin eteen - mahdollisuuksia on monia. Tupakkaa saa myös polttaa vaikka vessassa tai tupakointikieltolätkän alla.

Myös kovat äänet on kivoja, voi huutaa, että erottuu massasta ja autolla/pyörällä/mopolla/bussilla voi töötätä vaikka kivoja rytmejä, että kaikki väistää tai huomaa sinut, plus kaks suomalaista hyppää ilmaan. Myös sirkat tms. on äänekkäitä, ihan kun joku sirkkelöisi lähellä. 

Laumat, niitä kiinalaiset muodostavat usein. On aina niin jännittävää katsella liikenteen sujumista, kun liikkeellä on satoja mopoja, joissa matkustaa koko kolmihenkinen perhe (lapsi seisoo välissä, jos on niin vanha) ja busseja ja henkilöautoja. Myös turistikohteiden ihmislaumat on jäätäviä.. No kaikki kaupungit käsittää jo Suomen verran populaa tai enemmän, niin kyllähän niitä ihmisiä sitten neliömetrillekin useampi riittää.

Kiinalaiset on häikälemättömiä, monessa suhteessa. Löysin Maon mausoleumin jonossa 100 yania (12e), ja sanoin "money!" Siihen meidän seurassa ollut opiskeljapoika kysyi, onko se minun ja että hänen on parasta ottaa se ja viedä turvamiehille. Raha sujahti nopeasti herran omaan taskuun, eikä  viranomaisille ikinä tietään löytänyt. Myös jonoissa täytyy olla röyhkeä, niin vessa- kuin lippujonoissa, muuten jää junasta. 

Ei Kiinan kulttuuria ymmärtänyt aiemmin, kuin vasta paikan päällä. En ehkä haluaisi tälle kansalle antaa enempää valtaa tai työntää kaikkea tuotantoa kiinalaisten pikku kätösiin - saattaa käydä rumasti. 

Mutta ruoka, oi että se on hyvää ja halpaa! Syöty ollaan noin 6eurolla, välillä halvemmallakin. Kiinalainen keittiö on monipuolinen ja minäkin saan syödä hyvin ja jopa valita. 

Hyvin ollaan pärjätty vaikkei kiinaa osatakaan, kun kiinaa puhuu oikein lujaa, myös suomalainen ymmärtää. Kädet ja eleet on hyvä apu. Xianissa ja Guillinissa kivasti kyllä enkkuakin puhutaan. 

Hillittömän hienoja juttuja ollaan nähty, esim. terrakotta armeija ja riisinviljelyterassit huisin korkeella, pieniä kyliä, voimamummoja, puistotanssijoita ja mestarikokkeja.. Kiinan muuri jäi välistä, kun pekingin ankka pyöräytti vatsamme ympäri. Onpahan syy tulla toisen kerran..

Hauskaa on ollut, junamatkat kestää aina ihan tuhottoman kauan(n.24h), mutta meistä se on ollut vaan hauskaa! Saa ainakin lepäillä ja syödä nuudelii. Xianista Guilliniin saatiin kieliongelmien vuoksi 'hard sleeper'- paikat, ja se olikin vähän sikaosasto, mutta puolet halvempi! Kolme sänkyä päällekäin, kaks riviä hytissään, mutta hyttien välillä ei ollut ovia. Eli noin 60 hlöä samassa tilassa, vauvasta vaariin. Tykättiin niin kovin, että otettiin samat pedit myös perjantaille Shanghaihin, vain 22h ja 40e. Reikä-lattiassa-vessa on haasteellinen junassa. Kiinalaiset on taitavia!

Huomenna lähdetään jokiristeilylle Li-joelle. Ehkä polkupyörillekin uskaltaudutaan, tuo liikenne jännittää vähän. Hei tiesittekö, että kiinassa kuolee 600hlöä liikenneonnettomuuksissa joka päivä? No, onhan noita. 

Välillä on ollu jo kiinaähky, minun on varsinkin ollut vaikeaa välillä jaksaa olla niin kaukana kotoa. Lauri on osannut sujuvasti tukea ja hidastaa matkantekoa. Päivä kerrallaan, muisto kerrallaan. Vaikein aika odottaa Outokummussa.

Nyt ei oo enää puoliakaan jäljellä, bukattiin uudet lennot, tullaan Suomeen finskin koneella jo 22.7. 

Mutta ennen sitä vielä Shanghai ja koko Japani!

P.s Lauri tilas taas jotain suolenmutkaa, NAM! Huomaa huolestunut otsaryppy. 

Tää oli riisiterassi, ihan ok. 

Meistä on muuten nyt yhteisiä kuviakin - kiinalaisten muistikorteilla. Jos rahat loppuu, aletaan pyytämään maksua meidän kuvaamisesta. Tai Lauri voi laittaa mut häkkiin ja näyttää pääsymaksua vastaan ihkaoikean länsimaalaisen!!

Pekinki

16.6

Mongolian reissu on paattynyt. Suosittelen kylla sita maata lampimasti kaikille, joihin vahaankaan kolahtaa luonto tahi retkeily. Loputtomasti upeita paikkoja, edullista ja Ulan Bator oli siisti paikka. Ruoka oli hyvaa ja sita oli paljon. Itse lahdimme Guethousen jarjestamalle reissulle Treljanin luonnonpuistoon 3 paivaksi jurttaan nukkumaan ja seikkailemaan. Hintaa reissulle tuli n. 60e nena johon kuului ruoat, matkat ja ratsastelu. Puistossa ratsastettiin hepoilla. Se oli miehekasta.

 

Mongolian karusta luonnosta matkaa sitten jatkettiin kohti Kiinaa. Junalla taas, millas muullakaan. Hyttiimme sattui lievasti ylipainoinen nainen ja hanen tyttarensa. Vanhemmalla rouvalla oli ilmeisesti Artyvan Suolen Oireyhtyma tai jotain muuta, silla hyttimme oli taynna hermokaasua 30h putkeen. Ei muuten naarattanu. Ikkunasta naki Mongolian karuimman osan, Gobin aavikon. Siella ei edes jurttia nahnyt.

 

Eilen tultiin Pekingiin kahden maissa. Taalla on muuten aika paljon porukkaa... Ilmassa leijuu paksu ja sankka verho, jonka lapi ei edes aurinko nay. Hotellia etsittiin 3h, taksikaan ei osannut auttaa. Hotelli kuitenkin loytyi eraan taiwanilaisen miehen avulla. Ilmeni etta paikan osoite ja puhelinnumero oli vaara, mutta paikka jotakuinkin oikean osoitteen lahella. Paikka sitten loytyi pienten kujien keskelta. Illalla kaytiin katsomassa Maoa. Siellahan se mies tuijotti. Sattumalta samaan aikaan suoritettiin teatraalinen lipunlasku sotilaiden toimesta. Ukot marssivat muodossa Kielletyn Kaupunkin porteista Taivaallisen rauhan aukiolle ja laskivat lipun.Tama koko setti suortitetaan joka aamu ja ilta. Karua.

 

Aamulla kaytiin syomassa hyvaa ruokaa ja tultiin paikalliseen nettikahvilaan. Blogin kirjottaminen ei onnistu eika facebookissa kaynti. Myos Youtube on kiellettyjen sivujen listalla. Ei tuu pahoja vaikutteita! :)

 

t. Lauri ja Roosa

Kiinan englanti on yksi parhaista anneista! 

Varokaa! Lest suddeness happens!

Maailman pelastaja Mao ja Lauri.

Roosa ja heppa Mongoliassa

Ulan Bator!

Matka Venajan lapi meni nopeasti, ihan tosi nopeasti. En ehtinyt lukea kuin yhden kirjan, vaikka olin varautunut neljalla. Aah, mista aloittaisin, monta paivaa mennyt.

Kouvolasta kun lahdettiin, meilla oli meksikolainen hyttikaveri ja venalainen mieshenkilokin liittyi joukkoomme Venajan puolelta. Rajan ylityksessa meni jonkin aikaa, mutta saatiin ihan kelpo unet junan tasaisessa sykkeessa. Vaunussa oli siis neljan hengen hytteja 9, plus hyttiemannalle oma. Toisessa paassa oli vessa ja toisessa samovaari.
Aamulla oltiin jo ennen seitsemaa Moskovan aikaa perilla, ja jatettiin reput remontin sekaiselle asemalle, oli oikeastaan melko haastavaa loytaa luggageroom, kun kaikki kyltit puhui vain venajaa. Sitten suunnistettiin kaupungille ja nahtiin Punainen tori ja Leninin Mausoleumi ja paljon kirkkoja ja hienonhieno ostoskeskus. Paiva oli lammin ja otin kolmet paivaunet puistoissa. Ja liputkin saatiin aika helposti, kartta oli pateva ja ystavallinen jonotuskaveri vei meidat oikealle tiskille ja saatiin kassaneidiltakin ystavallista palvelua kelpoenglanniksi. Moskovasta tykkasimme, ei ole muuta huonoa sanottavaa kuin hintataso. Kivaa oli siis kuitenkin jatkaa matkaa.

Vasyneita paivan kavelyista oltiin, kun klo 21 jalkeen junalle selvittiin. Juna olikin kiinalainen, ja jokaisessa vanussa siis kaksi kiinalaisherraa vaununvartijoina. Nukahdettiin kuin tukit ja herattiin aamulla jatkamaan makoilua. Meidan hytissa oli mukava hollantilainen pariskunta; mies oli toissa Pekingissa ollut jo melkein 4 vuotta ja nyt lomailivat sitten Venajan halki Pekingiin. Saatiin hyvia kiina-vinkkeja ja kieliopetusta heilta. He jaivat junasta pois Irkutskissa, Baikal-jarvella, perjantai-iltana myohaan, joten saatiin olla Laurin kanssa kaksilleen yks paiva ja yo. Tultiin tanaan 6.30 Ulan Batoriin.
Suurinta huvia oli aina pysakilla (15-60minsaa aikaa) kayda ostamassa pirotskii: venalaismummojen myymia taikinamottosia. Joskus sisalla oli kaalia, joskus lihaa tai nakki. Makeita versioitakin oli. Kalaakin sai, tai jopa keitettyja perunoita. Myos sellainen etikkakurkku ostettiin. Ja vetta ja nuudelikuppeja.
Nuudeleita tulikin syotya, ja kuppikeittoja! Tandoorikana paljastui omaksi suosikikseni ja tonnikaloista curry. Nam. Hirveen kivasti syotiin kaikki evaat pois. Mulla oli jotain muksu-riisipuuroa joka vaan sekotettiin veteen ja Laurilla pikakahvia. Hedelmia sitten valipalaksi ja suklaata. Ravintolavaunussa ei kayty, kun kuultiin niin huonoa siita. Kallista ja pienet annokset, pitka odotusaika. Nuudelit valmistui nimittain vain kolmessa minuutissa!

Olin vahan pettynyt, miten helposti jaksoin maata ja istua junassa. Olin odottanut, etta homma alkaa kayda tylsaksi, mutta ei edes tosiaan ehitty kun pari ristikkoa tayttaa ja kirjat lukea. Juna senkun puksutti eteenpain, vaikka me nukuttiin tai syotiin tai luettiin. Maisemat oli aika samanlaisia, rottelokylia ja sitten ihan yhtakkia miljoonakaupunki. Eli siis suurempi rottelokyla. Niita vaan tupsahteli pitkin matkaa..Ural-vuoret oli aika pienet, vaan 500m merenpinnasta. Baikal-jarvi, se oli kaunis ja Mongolia niin karu..
Meilla oli molemmissa junissa ylasangyt, ja huomattiin, etta meidan hytti oli ainut taysi, joten jos haluaa kahdenkeskista aikaa, kannattaa buukata alapedit. Harvoin ilmeisesti loytyy meita ylasangyn kaipaajia.. Koko vaunu oli taynna turisteja, paikallisia ei juuri nahty kuin ikkunasta.
Ja se suihkuttomuus, ihan hirmu kevyesti sekin meni. Vaikka ihan kiva oli taalla kayda aamulla suihkussa seitseman paivan jalkeen.. Junan vessa oli aika perus, kaikki tippui suoraan raiteille ja paperirullan nain kaksi kertaa. Vessasta tuli vaan kylmaa vetta ja lattiassa oli reika. Oli ihan partioleiriolosuhteet, astianpesu vanhalla hammasharjalla ja kylmalla vedella, vessassa kaydessa puhalsi tuuli kuin ulkovessassa. Ja tukka oli likainen.

Nyt siis taalla Mongoliassa. Hostelli on very nice, ja ne haki meidat asemalta. Osaavat hirveen kivasti enkkua joka paikassa, tosin kuin Venajalla. Muutenkin kaupunki on ihan hassu. Neuvostohenkisia taloja, lasisia pilvenpiirtajia ja temppeleita sikin sokin. Viiden kaistan tienylityskin tapahtuu ihan tuurilla, pitaa vaan uskaltaa menna.. Niin ja lapset osottelee mua ja tuijottaa. Eras perhe halusi ottaa kuvan meista ja lapsistan Tsingis Khaanin patsaan edessa. Ja kaksi tyttoa halusi kysya meilta mita tapahtuu, kun kuolee, minne aave menee. "We are the children of the mother- and fathergod. And we just want to tell you about it.." Ne oli ehka Jehovan todistajia tms, oli pikku kielimuuri.Mutta ne sanoi, etta netista loytyy lisaa tietoa.

Huomenna telttailemaan ja ratsastamaan kahdeksi paivaksi, siis radiohiljaisuus taas hetkeksi. Puhelin kylla nyt mukana ja ladattukin on. Terkkuja.

Noodels!

Lähtö

Nonni! Nymmyö sit lähetää!

Muutama tunti junan lähtöön. Matka alkaa Kouvolasta kahdeksan maissa ja juna puksuttelee Moskovaan (Mockba). Tiistaina matka jatkuu kohti Ulan Batoria, Mongoliaa. Matkaa kertyy tälle linjalle 6656km. 6 yötä ja 7 päivää junassa. Huh!

Näin jälkikäteen ajateltunta viisumien hankintaan olisi kannattanut varata enemmän aikaa. Kaikkia ei voi hakea samaan aikaan, vaan hakemuksen kanssa konsulaattiin tulee toimittaa passi. Aikaa olisi kannattanut varata enemmän kuin kuukausi.

Viimehetken ostoksetkin on tehty. Nuudeleita, purkkilihapyöryköitä varsin herkullisessa kastikkeessa, riippulukot rinkoille, ruokailuvälineet junaan, pari kirjaa ja muuta.

Nyt alkaa jännittää....!

Hi!

t. Late ja Toosa


--- - -- - - - -- - - - - --

Lippu Kouvolasta Moskovaan maksoi 80e ja Moskova Ulan Bator 240e. Kouv-Mosk lipun sai ostettua juna-asemalta(80e), mutta Mosk-UB (240e) täytyy ostaa sitten Moskovasta. Varauksen pystyi tekemään Helsingin rautatieasemalla 40e lisähintaan((20e/nenä). Itseostettuna ja hankittuna "säästöä" tuli kuitenkin melkoisesti. Esim. Lähialuematkojen kautta kyseiset liput maksaisi  106e + 400-550e.