Kohti kotia.

Viimeistä viedään! Aamulla lähdetään ennen seitsemää kohti Nagoyan lentokenttää. Hui, viimeinen päivä tuli kuitenkin yllättäen, nopeasti - se tuntui aina olevan niin kaukana, jossain tulevaisuudessa. On sitä kuitenkin odotettukin, arkiset asiat alkaa reissatessa taas tuntua tärkeiltä - puhdas pyyhe, suunnistaminen ilman karttaa tai kun aamulla silmät avatessaan tunnistaa huoneen. Vielä ei osaa edes kuvitella kuulevansa suomea ympärillään tai sulautuvansa massaan tai pystyvä soittamaan läheisille milloin vain, mistä vain, kertoakseen mitä vain. 

Meidän viimeinen majapaikka oli siis sohvasurffaus Nagoyassa 60v-pariskunnan ja heidän 22v-tyttären luona. Aivan mahtava perhe! Niin vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Ovat tehneet meille ruokaa ja ottaneet minun ruokavaliosta tosipaljon selvää (tiedän nyt hyvin monta japanin kansallisruokaa, mitä voin syödä, ja monia oon tässä perheessä maistanutkin!) ja auttaneet turistijutuissa (nähtiin muuten ihkaoikeita sumopainijoita) ja antoivat vielä ihan kamalasti tuliaisia mukaan. Kokattiin tänään heille Suomiruokaa, lihapullat ja muussii ja tietenkin korvapuusteja. Perhe on vähän skandinaavi-intoilijoita; nukutaan marimekon lakanoissa ja syödään aamupalaa Arabian astioista, kahvi muumimukista. Kånkenin reppu löytyy, seinällä on Victorian ja Danielin kuva ja ruokapöydän tuolit on tanskalaista designiä.

Juu ja Shirahama oli niinkiva, että saatiin kivat rusketusrajat (lue: punasia kuin ravut) ja merenelävät (sushi) mielettömän hyvää. Ihmiset oli iloisia ja anteliaita, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Buddha guest house oli mahtava mesta, oikein japanilaistyylinen paikka futoneilla ja vihreällä teellä varustettuna. Hiljaista oli, vain eräs ranskalainen herra samaanaikaan sattui majoittumaan. 

Hurjan kiva lopetus tälle reissulle, Japani on kiva ja turvallinen ja monipuolinen maa. Sushia jää ikävä, ja ankeriasta. Ehkä palaamme tänne joku päivä..