Kyoto oli Japanin pääkaupunki ennen Tokiota, joten sitä kehutaan kulttuurin kehdoksi. Paikassa on 18 temppeliä, pyhättöä ja linna, jotka kuuluvat UNESCOn kohteisiin + tietysti monta muuta temppeliä, jotka eivät kuulu.
Ei kuitenkaan keskitytty nyt temppeleihin, vaan juhlatunnelmaan, joka valtasi koko kaupungin. Kaduille oli tuotu noin 20metrisiä vaunuja, joissa oli miehiä ja poikia soittamassa yksinkertaista musiikkia: ching, ching, chicki ching.. Sama biisi soi myös kaikissa kaupoissa ja kaduilla. Kadut oli täynnä, silleen japanilaisittain täynnä ihmisiä ja pääkatu suljettiin autoilta. Monet oli pukeutuneet kimonoihin, myös miehet ja koirat. Kaduilta sai kaljaa, sangriaa ja erinäisiä herkkuja. Hieno tunnelma ja paljon valoja, oli näkemisen arvoinen. Eniten kyllä turisteja kuin missään meidän matkakohteessa.
Hauska sattuma oli viimeisenä aamuna, kun juhla huipentui vaunujen siirtämiseen keskustan ympäri. Oltiin tapamme mukaan just yhdeksältä paikan päällä ja ei tietenkään saatu kovin hyviä paikkoja ihailla tätä vaunukulkuetta. Tunti kuikittiin väkijoukon yli (yllättävän hyvin minäkin näin lyhyiden japskien yli kylläkin) kun eräs herra rupesi meille kertomaan japaniksi muutamilla englannin sanoilla höystäen, että kulkue siirtyy ja hyviä pongauspaikkoja oli kaksi lisää ja että nyt kannattaa siirtyä niihin. Hän antoi meille kartan ja kuvat jokaisesta vaunusta ja sanoi let's go? Ja mehän mentiin. Liikennevaloissa myös eräs taiwanilainen tyttö liittyi joukkoomme ja herra marssitti meitä läpi kaupungin höpöttäen juhlan historiasta ja kyotolaisista erikoisuuksista. Markkinoilta hän osti meille kalaa maisteltavaksi. Jos hän ei tullut ymmärrettyksi, tuli apuun digitaalinen sanakirja ja matka jatkui taas. Lopulta päästiin kulmaan, jossa vaunut käännettiin bambukeppien avulla. Tämä rituaali toistettiin kolmessa kulmassa kolmellekymmenelleyhdelle vaunulle. Helpomminkinolis voinut homman suorittaa, jos multa kysytään..
Käytiin Masan kanssa muuten siellä oluttehtaalla, ilmasta juomistakin tarjoiltiin! Masa on kertoillut meille paljon kaikkia jänskiä juttuja ja eilen hän opetti meitä syömään sukiyakia. Se olikin vähän erikoista: meidän pöydän keskellä oli kuuma pannu, jossa oli sakea, sokeria ja soijakastiketta ja vettä. Sitten ohueksi leikattua possua ja kasviksia ja sieniä ja tofua paistettiin siinä ja jokainen sai napata haluamiaan herkkuja omalle lautaselle, jossa ne dipattiin raakaan kananmunaan ja sitten suuhun. Oli hyvää, vaikka vähän erikoista. Lopuksi saatiin vielä all-u-can-eat- jäätelöä, ei siis mikään huono diili.
Japanilainen herkuttelu on muuten jännittävää! Kaikki jälkiruuat koostuvat sokerista tietenkin ja agaragarista sekä punaisista pavuista, soijapavuista, perunasta, riisistä ja vihreästä teestä. Voi olla vain yhtä (punainenpapujäätelö) tai yhdistelmä noista kaikista (riisihyytelö, punainenpapukastike, vihreätee ja soijapapujauhe päälle). Voi että, melkein mansikkakakkua tulee ikävä. On tänne kyllä jalkautunut pehmistä ja muutamia jäätelöitä sekä ranskalaisia leipomoita, mutta monesti vihreä tee tai paputahna löytyy yllätyksenä niistäkin.
Kävästiin Kiotossa magnamuseossa, joka on varmasti jokaiselle magnaa lukeneelle käymisen arvoinen! Kuinka magnaa tehdään tai milloin ensimmäiset kirjat on julkaistu kävi selväksi. Myös satutunti kuului hintaan ja paikan 300 000 kirjaa oli luettavissa, enimmistö japaniksi tosin. Suomalaisiakin magnoja tavattiin. Katseltavaa riitti helposti myös noviisille, ihastuin balettimagnan kuviin ja tekijöihin.
Kauheesti ollaan kävelty ympäriämpäri kaupunkeja, joten nyt löhöilyä rannalla ja onseneissa. Sit mennäänkin vielä Nagoyaan sohvasurffaamaan viikonlopuksi.
Ja koska emme pääse osallistumaan mihinkään lauantain kivuuksiin, niin onnea Aki, onnea Tiina&Simo ja kohta nimellinen vauva (heti sähköpostia ristiäisistä sitten) ja onnea Malisen pariskunta! Harmi kun ei olla juhlimassa, mutta olette ajatuksissamme.
4 päivää, ääks!
Toosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti